Vaalien jälkeiset fiilikset ja tulevaisuuden suunnitelmat

Ensimmäisistä vaaleistani on kulunut nyt noin kaksi ja puoli kuukautta. Päätin kirjoittaa hieman analyysia kampanjasta ja mitä tulevaisuudessa näillä näkymin on suunnitelmissa.

Eli aivan aluksi, mitä kampanjoinnista jäi käteen? Lopullinen vaalitulokseni oli 137 ääntä, mikä on täysin tyydyttävä tulos ensikertalaiselle. Jännitystä riitti ääntenlaskennan loppuun asti ja varavaltuutetun paikka jäikin käden ulottuville, yhdeksän äänen päähän. Vaikka täpärä tulos ottikin sinä hetkenä päähän, saattaa tämä olla pidemmän päälle parempi lopputulos. Kampanjasta tarttui paljon kokemusta ja luottamustoimienkaan osalta en jäänyt täysin tyhjin käsin. Tänään (21.6.) osallistuin ensimmäiseen kokoukseeeni Oulun Tietotekniikan liikelaitoksen johtokunnassa, jossa toimin tulevan valtuustokauden ajan varsinaisena jäsenenä.

Sain kampanjoinnista hyödyllistä kokemusta mahdollisia tulevaisuuden vaaleja varten. Ehkä pahin virhe, minkä kampanjassani tein, oli liian aikaisin lopettaminen. Keskusteltuani muiden nuorten kanssa vaalien jälkeen paljastui, että on aika yleinen virhe vähentää kampanjointia viimeisellä viikolla ennen vaaleja. Kun tuntuu, että on jo antanut kaikkensa pitäisi silti jaksaa jatkaa kampanjointia, koska merkittävä osa äänestäjistä tekee päätöksensä jopa viimeisenä päivänä ennen vaaleja. Toisena kehittämiskohtana näkisin suoran kohtaamisen äänestäjien kanssa kaduilla. Jälkiviisaana ajatellen minun olisi kannattanut ottaa enemmän hyötyä irti Rotuaarin vaalikylästä ja Kokoomuksen tarjoamista puitteista.

Vaikka kehityskohtia löytyykin varmasti lisää, on kampanjani myös toisilta osin hyvin menestynyt. Suurin osa äänestäjäkunnastani oli nuoria (ainakin uskoakseni) ja ilman omaa ehdolla oloani osa olisi varmasti jättänyt kokonaan äänestämättä. Olen saanut myös kiitosta omasta ja vaalitiimini hyvästä some-näkyvyydestä. Kiitos vielä heille ja kaikille äänestäneille!

Tulevaisuuden suunnitelmatkin alkavat olla osaltaan jo selvillä. Aloitan asepalvelukseni Rovaniemen Jääkäriprikaatissa 3.7.2017. Palvelukseni ajan johtokunnan kokouksiin osallistuminen jää todennäköisesti kokonaan varajäseneni Tuomas Aarnin harteille. Olen iloinen siitä, että juuri kaimani valikoitui varajäsenekseni. Aarni toimi johtokunnan varsinaisena jäsenenä viime valtuustokauden ajan ja onkin jo nyt auttanut minua valmistautumaan tulevaan tehtävääni.

Yksityiselämän osalta jännitän kauppatieteellisen yhteisvalinnan tuloksia ja vietän pientä kesälomaa ennen palvelukseen astumista.

 

Nuorten syrjäytyminen ja miksi se haittaa sinua?

2. helmikuuta pääsin Oulun Nuorten Edustajiston kautta toimimaan yhtenä tuomareista “KAAOS”, eli Kansalaisaktiivisuus ja Osallisuus -haasteessa. Haasteen tehtävänä on etsiä ratkaisuja oululaisten 15-29 -vuotiaiden nuorten sosiaalisen osallistuvuuden lisäämiseksi. Yhtenä voittaneista ideoista oli Puolivälinkankaan nuorisotalon hanke, jossa nuoria työnhakijoita otettiin töihin alueen toiminnan edistämiseksi, esimerkiksi tapahtumien järjestämisen kautta. On hienoa, että nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa alueensa viihtyvyyteen samalla työkokemusta keräten.
Mielestäni tätä ideaa pystyttäisiin jalostamaan ja kehittämään toimivaksi myös muille Oulun alueille. Kaupunki pystyisi tällä tavoin lisäämään alueiden viihtyvyyttä asukkaille, samanaikaisesti nuoria työllistäen.

Nuorten syrjäytyminen ja nuorisotyöttömyys on Oulussa ja koko Suomessa ongelma, johon tarvitaan pikaista ratkaisua. Oulun kohdalla tilanne on erityisen hälyttävä. Lokakuussa 2016 alle 25-vuotiaista työttömiä oli työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan jo 22,3%, kun taas muualla maassa sama luku on keskimäärin 15,2%.
Mahdollisen sosiaalisen syrjäytymisen näkökulmasta tilanne on siis vakava, sillä kyseessä on näinkin suuri joukko nuoria.
Syrjäytymisen on laajalti todettu aiheuttavan vakavia ja pitkäkestoisia ongelmia muun muassa nuorten elintasoon, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen, tunne-elämän kehittymiseen ja yleiseen terveydentilaan. Tiivistetysti sanottuna syrjäytyminen siis mitä todennäköisimmin johtaa nuoren koko kehityksen negatiiviseen suuntaan.

Toisena näkökulmana mainittakoon nuorten olevan maamme tulevaisuus. Maamme taloudellinen huoltosuhde (työttömien ja muiden työllisyyden ulkopuolella olevien määrä verrattuna työssäkäyvien määrään) vuoden 2014 lopussa oli noin 1,41. Hypoteettisessa esimerkissä huoltosuhdetta voidaan selkokielistää seuraavalla tavalla; jos Suomi olisi 241 asukkaan kylä, ainoastaan 100 ihmistä kävisi töissä. Taloudellista huoltosuhdetta tutkiessa huomaamme vääjäämättä ikävän kehityssuunnan; niin kutsuttujen “suurten ikäluokkien” eläköityessä taloudellinen huoltosuhde kääntyy jyrkkään kasvuun. Valtion velkaantuessa yhä entisestään, pitäisi asioihin löytää pikaisia ratkaisuja. Vanhusten eläkkeiden poistaminen ei saa olla ratkaisuvaihtoehto, joten paras toimintatapa taloudellisen huoltosuhteen pienentämiseksi on varmistaa, että ihmiset todella kouluttautuvat ja työllistyvät.

Voidaan siis todeta, että nuorten syrjäytyminen ja nuorisotyöttömyys kulkevat käsi kädessä. Esimerkkinä juuri yksin asumaan muuttaneella ja vastuunkantamista opettelevalla nuorella elämän kääntyminen negatiiviseen kierteeseen on valitettavan helppoa ja yleistä. Kun nuori ei saakaan opiskelupaikkaa, tai lopettaa opiskelun kesken, saattaa elämältä liiankin helposti kadota rytmi. Unirytmi kääntyy päälaelleen, ravintona toimii valmisruoka ja elämän rahoittajana KELA.

Listattuani syitä ratkaisujen löytämisen tarpeellisuudelle, haluan ottaa kantaa, miten mielestäni nuorten osallistumista voitaisiin entisestään kehittää. Tapoja on monia, esimerkkinä kirjoitukseni alussa mainittu nuorten aktivoiminen yleishyödylliseen työntekoon. Omasta mielestäni on hyödyllisempää, että aloitus- ja matalan kynnyksen -työpaikat kohdistettaisiin nimenomaan nuorille työnhakijoille, eikä niin sanottuja “hanttihommia” etsiville jo koulutus- ja työ taustan omaaville keski-ikäisille.

Toisena hyvänä keinona on ehdottomasti nuorten yrittäjien tukeminen. Tässä asiassa onneksemme kotikaupunkimme Oulu onkin edistyksellinen. Oulussa on jo nyt hyvät mahdollisuudet perustaa yritys ja saada sen kehittämiseen apua. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta haluan nostaa 10.-17.2 Oulussa järjestetyn StartUp-weekend tapahtuman, jossa toimintaansa aloittavat nuoret yrittäjät saivat jakaa ideoitaan ja vastaanottaa neuvoja toimintaansa koskien. Vaikka Oulussa lähtökohdat näyttävätkin alkavien yrittäjien kannalta suhteellisen hyvältä, on aina mahdollista parantaa. Oulun alueella on lukuisia PK-yrityksiä, joilta löytyisi potentiaalia kehittää yhä toimintaansa ja kasvattaa palkkaamiensa työntekijöiden lukumäärää. Tukemalla näiden yritysten toimintaa saamme aikaan positiivisen vaikutuksen koko ympäröivän kunnan talouteen.

Miten yrityksiä ja nuorten työllistämistä voitaisiin sitten samanaikaisesti tukea? Esimerkkiä voitaisiin ottaa kaupunkimme jo pitkää toimineesta nuorten kesätyösetelijärjestelmästä. Järjestelmä toimii siten, että kaupunki jakaa vuosittain 15-17 vuotiaille 310€ arvoisen työsetelin, jonka nuori voi lunastaa työskenneltyään haluamassaan yrityksessä kahden viikon ajan kaupungin palkkaamana. Samaa mallia voisimme käyttää työttömän nuoren työllistämisessä. Jos malli saataisiin toteutettua perusteellisesti, ei kunnallemme syntyisi välttämättä lisäkustannuksia lainkaan. Kun työttömälle työkykyiselle nuorelle maksetaan nyt työttömyystukea, voitaisiin tässä mallissa raha kohdentaa yritykselle, joka palkkaisi tällaisen nuoren.

Toisena vaihtoehtona toimii myös osallistava sosiaaliturva. Kansallisella tasolla osallistava sosiaaliturva aktivoisi syrjäytyneitä ja syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Saadakseen täyden sosiaaliturvan, työttömän työkykyisen olisi tehtävä viikossa tietty määrä yleishyödyllistä työtä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä, työpajatoimintaa tai opiskelua. Esimerkiksi mahdollisen työpajatyön kautta nuorilla olisi mahdollisuus uusien kontaktien luomiseen ja sitä kautta mahdolliseen työllistymiseen myöhemmässä elämänvaiheessa.

Nuorille täytyy suoda mahdollisuuksia löytää oma polkunsa omien taitojen löytämisestä niiden hyödyntämiseen ja mielekkääseen tekemiseen. Esimerkiksi perusasteella opinto-ohjauksen resurssit on kohdennettava järkevästi nimenomaan tähän yksilölliseen ohjaukseen ja nuoren tulevaisuuden polun etsimiseen. Myös toisella asteella lukioissa ja ammattiopinnoissa oppilaan ohjauksessa voitaisiin kiinnittää entistäkin enemmän huomiota yksilöllisyyteen, mihin myöskin koulujen uusi opetussuunnitelma pyrkii.
Viime valtuustokaudella torpattu “lukioverkkouudistus” olisi myöskin antanut uusia mahdollisuuksia syrjäytymisen ehkäisemiseen. Lukioverkkoon ja kunnan rooliin koulutuksen järjestämisessä tulen palaamaan myöhemmin blogissani.

Oulun n̶u̶o̶r̶i̶n̶ toiseksi nuorin ehdokas

Joulukuun 10. päivä 2016 ehdokkuuteni Oulun kuntavaaleissa julkistettiin ja ainakin vielä näillä näkymin olen koko kunnan nuorin ehdokas (Lisäys 16.2: menetin nuorimman ehdokkaan tittelin vihreiden Iida Jokiselle). Haluan ottaa asian heti esille, koska nuori ikäni voi joidenkin mielestä olla negatiivinen asia. Vaikka minulla ei olekaan iän tuomaa kokemusta kunnallispolitiikasta, on minulla silti monia etuja verrattuna vanhempiin ehdokkaisiin.

Olen optimistinen ja motivoitunut vaikuttamaan kunnan asioihin, enkä ole palveluksia velkaa yhdellekään ulkopuoliselle vaikuttajalle. Lisäksi on fakta, että maailma on erilainen kuin se oli 80-luvulla, jonne suuren osan valtuutettujen lapsuus sijoittuu, joten heillä ei todennäköisesti ole yhtä vahvaa kosketusta nuorisoon ja nuorten mieltäpainaviin asioihin.

Itse kuulun sukupolveen, joka elää nopeinta muutoksen aikaa sitten teollisen vallankumouksen. Teknologia kehittyy huimaa vauhtia, maailma on päivä päivältä globaalimpi ja esimerkiksi internetin rooli päivittäisessä elämässä kasvaa koko ajan. Olen lapsuudesta asti varttunut internetin, älypuhelimien ja sosiaaliseen median ympärillä, ja tulen tulevaisuudessakin olemaan muutoksen etulinjassa. Aion siis tuoda esille näkökulman, joka on perillä nykyhetkestä, ja kulkee kehityksen etunenässä.

Vaikka ajankohtaiset asiat ja kunnan tilanne ovat koko ajan muuttuvassa asemassa, eikä tulevaa voi ennustaa, on tavoitteenani puuttua etenkin nuorten ajankohtaisiin ongelmiin. Esimerkiksi nuorten syrjäytyminen, mielenterveyden ongelmien ehkäiseminen, sekä liikekeskustan kehittäminen ovat tällä hetkellä asioita joihin haluaisin puuttua.